Olemme helsingissä.

Se on jokin kurssi.

Kerrankin ihan kiinnostava, mutta oikeasti en tiedä, onko siitä mitään hyötyä elämässäni.

Kurssilla tuli selväksi, että porukan piti näyttää olevan parempi kuin muut kurssilla olevat. Pientä kisaa tietenkin.

Nuoria poikia, nämä työkaverini, joilla oli tärkeä osoittaa olevansa parempi kuin muut. Eivät ehkä itse tajunneet asiaa. Annettakoon asia anteeksi, koska se on ihmisluontoa.

Mutta miksi kirjoitan tätä?

Olen aina ihmetellyt, miksi tärkein iltaohjelma elämässä joillakin on aina oluen juominen. Suorastaan harraste.

On ihmisiä, joiden harraste on kuntoilla ja pitää itsestään huolta.

On ihmisiä, joiden harraste on olut ja pitää huolta, että kunto katoaa varmasti.

 

Istuin tovin näiden harrastehetkessä ja kuuntelin.

Väkinäistä tarinaa, joka varmaan illan tuntien kulkiessa eteenpäin muuttuu alkoholin avulla mukavaksi keskusteluksi

Siis vaikutuksen alaisena.

Tätäkö on elämä kysyin itseltäni. Istua työssä päivät ja kapakassa illat? Onko sosialisuus humalaa? Samaan aikaan kun nämä tyypit pyrkivät osoittamaan omaa erinnomaisuuttaan, he toisaalta pyrkivät tekemään elämästään mielikuvituksettoman nurkan, jossa istutaan penkillä ja hankitaan aikaiset peräpukamat ja luodaan kansallistauteja.

Ja nämä ihmiset kysyvät minulta, mikset juo?

Miksi te juotte?

Mietitään miksi suomalaiset eivät ole maailmalla sosiaalisia. Se johtuu siitä, että opimme pienestä asti olemaan sosiaalisia humalassa.

Kävelen hämärässä kylmässä tuulessa ihailemassa oranssejan katulamppuja ja sataman varjoja mielummin kuin otan oppia näistä ihmelapsista.

Mutta minä olenkin erinlainen.